?

Log in

No account? Create an account
Pienen mielen pieniä mietteitä

> Merkinnät
> Arkisto
> Kaverit
> Käyttäjätiedot
> Neulanpistoja sormissani

tammikuu 9., 2011


11:11 pm - Folk landialla
Pääsin vihdoin tänä vuonna elämäni ensimmäistä kertaa Folklandialle. Risteily on ollut haaveenani siitä asti, kun olen tiennyt siitä, mikä kenties juontaa juurensa jonnekin yläasteaikoihin. Koska minun on annettu ymmärtää, että risteilyn paikat varataan heti, kun edellinen laiva on saapunut satamaan, en ole edes yrittänyt. Suurin osa varauksista tehdään jonkun ryhmän tai seuran kautta, eikä minulla ole sellaista ollut ennen kuin nyt.

Olen koko Tampereella asumiseni ajan käynyt aktiivisesti Rahvaanmusiikin kerhon klubi-illoissa ja noin vuosi sitten minua pyydettiin toimintaan mukaan. Vuoden ajan olen nauttinut ilmaisesta sisäänpääsystä ja sitä vastaan myynyt lippuja ja hoitanut käytännön asioita. Täksi vuodeksi minut valittiin hallitukseen. Olin varsin iloisesti yllättynyt, kun Rahvis sai niin monta paikkaa Folklandialle, että minäkin mahduin mukaan.

22 ja ½ tuntia kansanmusiikkia! Yöllä piti vähän pitää taukoa ja nukkua pari tuntia. Meidät oli ilmoitettu esiintyjiksi, joten diiliin kuului yksi vajaan tunnin keikka. Siihen saatiin onneksi muutamia oikeitakin artisteja, mutta hallituslaisista ja aktiiveista kootun Rahvis-orkesterin piti silti musisoida parikymmentä minuuttia. Hyvin se meni, harjoiteltiinkin melkein ahkerasti ja onneksi mukana oli taitavia muusikoita, jotka olivat tehneet tätä ennenkin (minä en).

Folklandia oli kaikkea sitä, mitä olin odottanut ja paljon muutakin. Tarjolla oli kaikenlaista perinteisemmästä tanhusta folk-progeen ja -heviin. Historianopiskelijana olin todella positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka vapaasti jotkut kansanperinteeseen, tuohon kansallismielisyyden linnakkeeseen, nykyään suhtautuvat. Fanitin Puhtia jo aikaisemmin, mutta folkkiksella huomasin, että myös muut ryhmät tulkitsevat suomalaisuutta uudella asenteella. Tykkäsin erityisesti Tampereen konservatorion kansantanssin opiskelijoiden teoksesta "Kuusen alta heränneet". Siitä on vaikea sanoa mitään yksittäistä, sillä se herätti paljon ajatuksia ja sortui vasta teoksen lopussa nykytanssiahdistukseen siitä, kuinka kukaan ei välitä ja nuorilla on paha ja juureton olo.

On hyvä tehdä sitä, mistä tykkää. Ja minä tykkään kansanmusiikista. Kymmenen vuotta sitten en olisi uskaltanut tunnustaa mitään sellaista, minä kuuntelin vain Värttinää, ja varsinkin niitä uudempia levyjä, ei sitä alkuvuosien perinnekamaa. Myöhemmin siirryin Hedningarnaan, sitten Garmarnaan, joitakin vuosia sitten löysin Tallarin ja nykyään tykkään melkein kaikesta kansanmusiikista. Ehkä eniten jopa siitä perinteisestä! Ei kansanmusiikkia tai -perinnettä tarvitse uudistaa tai nykyaikaistaa, jotta se uppoaisi nykyajan fragmentoituneeseen yhteiskuntaan. Minusta se on kaunista ihan sellaisenaan, mutta jos joku inspiroituu siitä, niin saa inspiroitua.

Tässäpä teille Puhtia.






Current Location: Tampere

Kerro toki.


> Go to Top
LiveJournal.com